sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Long time, no see

Nyt otan itteeni niskasta kiinni ja päivitän blogiani!

Eli, Täällä ollaan. Lumi on kasvanut ihan hirveesti (siitä kun viimeksi päivitin :P). Jos nyt kertoisin kuulumisia ja mitä ollaan tehty ja miten menee. :)


Äänelän metsästä 9.5.


Lumin luonteesta:


(tähän tyyliin)

Lumi on reipas ja erittäin ystävällinen nuori koiran alku. Ihmiset otetaan oikein avosylin vastaan, kuten koiratkin. Tosin, kaikille koirille se heittää selälleen maahan ja koivet pystyyn, eli ei se dominoiva ainakaan ole. (Ehkä parempi näin päin.) -->

Lumi rakastaa juoksennella irti pellolla ja palloilla leikkimistä. Tykkää myös repiä kaiken maailman naruja (kyllä, myös hihnaa).

Housun lahkeisiin se vielä käy kiinni. Se alkaa siitä, että koira alkaa repimään hihnaa ja jos sitä ei huomioi mitenkään niin se ryömii jalkojen väliin, heittää siihen kylelleen, etutassuilla kiinni jalasta ja eikun nakertamaan. Ja kun siitä on tullut noin iso, eikä hampaatkaan ole enää hirveen pienet, niin ei se mukavalta tunnu. Puremisen lopettamiseksi ollaan koitettu vaikka mitä, esim, huutamista (huonoin tuloksin), ollaan painettu maahan ja odotettu, että rauhoittuu (mutta tällä rodullla aivan väärä tapa, ruokkii vain hyökkäilemään lisää, huomattu on) ja kaikkea muuta. Parhaimpina ollaan todettu suihkupullon käyttö. Vettä kun suihkasee naamalle niin tyttö lähtee karkuun. Nykyään myös yleensä aina kannetaan jotain lelua mukana lenkillä, että jos iskee puruhimo niin puree lelua eikä jalkoja. Itse myös sain sen lopettamaan kun sähähdin ja napsautin sormia lähellä naamaa. Pari kertaa yritti uudelleen, mutta aina kuulu NAPS niin sitten se luovutti, otti kävyn suuhunsa ja jatkoi matkaa. :)

Hihnassa Lumi oli ihan hirveä vetäjä. Ei sen kanssa oikein voinut kunnolla lenkkeillä kun hyvä ettei kädet lähtenyt irti ja aina meni hermot. Mutta nyt ollaan löydetty ratkaisu! Ostettiin Lumille vedonestovaljaat ja oli paras ostos ikinä! Ei oo ikinä ollu Lumin kanssa lenkkeily niin taivaallista kun niiden valjaiden kanssa! Ei vedä sitten yhtään. Ja jos vähän alkaa vetämään niin pieni nykäisy niin koira on taas vierellä. Ihanaa! :D 

On se Lumi kyllä muutenkin ihan hirveän vauhko ja koko ajan menossa. Mutta on se silti aivan ihana ja rakastava koira. <3

Koulusta se ihmisenkin tie alkaa.

Joo eli ollaan käyty Lumin kanssa pentukoulussa. :) Ihan ok mennyt siellä, tosin se ei ota mitään kontaktia ja koko ajan ollaan menossa, MUTTA viimeksi se vähän kuunteli ja haki kontaktia ja alkoi leikkimään lelulla. :) Yleensä siellä esim. kierretään koirakot ja pitäisi pitää kontaktia samalla. Eihän tää mitään kontaktia pidä. Hajuja oli niin valtavasti ettei oikein kiinnostunut. Lopuksi aina tehdään luoksetulo ja viimeksi se juoksi sata lasissa ohi. :D Kyllä se sitten luokse tuli kun karkuun lähettiin.



Syönkö elääkseni vai elänkö syödäkseni?

Lumi ainakin syö elääkseen. Kun ei se ruoka oikein maita. Usein kun tulen koulusta kotiin niin vielä on ainakin osa aamuruuasta kupissa. Ruokamerkkiäkin vaihdettiin yhdessä vaiheessa Royal Caninista Brit Careen. Eikä oikein makupalatkaan maita. Jos sille antaa makupalan esim. kouluttaessa niin se pureskelee vähän aikaa melkein nielasee ja sitten rykäisee sen pois. :D Kyllä se sen siitä maasta sitten noukkii vielä.
Annettiin kerran palanen maksamakkaraa ja Lumi pyöritteli sitä vaan suussa, sylkäs lattialle ja tuijotteli sitä, laittoi takaisin suuhun ja söi sen. Että ei se mikään ahne koiruus ole.


Kyllä koirallakin kavereita pitää olla :)



Lumi ja karjalankarhukoira Kata

Lumi ja Australiankelpie Nuuck






Tässä myös kuva Papillon Pepitasta josta en löytänyt Lumin kanssa uutta yhteiskuvaa
 


Pääsi se koiruus suurkaupunkiinkin, käytiin vähän Helsingissä.

On se talviturkkikin jo heitetty ;)

 

















Eiköhän tässä ollut tarpeeksi tekstiä (kunnon romaani) :D.
Palaillaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti